Erilliset pyörätiet

Pyörätie katsotaan erilliseksi katuympäristöstä, kun sen välittömässä läheisyydessä ei ole samansuuntaista ajorataa tai pyörätien ja samansuuntaisen ajoradan välissä on riittävä etäisyys. Usein risteäminen sivusuunnan kanssa käsitellään itsenäisesti sekä ajoradan että pyörätien osalta.

Pyörätiestön tulee muodostaa keskinäinen hierarkia. Erillisillä pyöräteillä pyöräilijä eksyy huomattavasti helpommin kuin esimerkiksi katujen varsilla olevilla pyöräteillä. Pääreittien tulee erottua muista reiteistä leveyden, tiemerkintöjen tms. avulla, jotta niiden seuraaminen ja opastettavuus helpottuu.

Pyöräliikenne ja jalankulku erotellaan yleensä omille väylän osille (kuva 35). Kun mopoliikenne on sallittu, toteutetaan erottelu aina. Kun kulkumuodot on eroteltu, lähin pyöräilijä ja jalankulkija yleensä kulkevat vastakkaisiin suuntiin ja voivat siten huomioida toisensa hyvin.

Kaksisuuntaisen pyörätien perusleveys pääreiteillä on 2,5–3,0 m pyöräliikenteen määrän mukaan. Baanareiteillä tavoiteleveys on 4,0 m. Muilla kuin pääreiteillä voi leveys perustellusti olla 2,25 m. Mittoihin ei sisälly erottelun viemää tilaa tai jalkakäytävän puolen tilaa. Mitoituksessa tulee huomioida kunnossapidon vapaan tilan vaatimukset.

Havainnekuvassa näkyy erillinen jalkakäytävä ja kaksisuuntainen pyörätie sekä puuvyöhykkeet reunoilla.
Kuva 35. Erillinen pyörätie ja jalkakäytävä. Pyörätien ja jalkakäytävän tasajakoa vältetään.

Jalankulku voi olla eri tasossa pyörätiehen nähden, jos kulkijoita on paljon, esimerkiksi baanalla (kuva 36). Jos pyörätiellä on mopot sallittu, tulee varmistaa, että tila riittää mopoliikenteen kohtaamisille ja näkemille. Muilla kuin pääreiteillä voidaan merkitä pyörätie yhdistetyksi pyörätieksi ja jalkakäytäväksi, jos jalankulkua on paljon suhteessa pyöräilijöihin.

Erillisellä pyörätiellä voidaan rakentaa rakenteellinen erottelu pyöräliikenteen ja jalankulun välille ilman, että järjestely tarvitse kaivorakenteita (kuva 36). Rakenteellinen erottelu voidaan muodostaa myös mm. puurivin avulla (kuvat 37 ja 38).

Havainnekuvan jalkakäytävä ja pyörätie ovat korkeammalla, kuin vieressä näkyvät puuvyöhykkeet.
Kuva 36. Katuverkosta erillinen tasoeroteltu pyörätie
Havainnekuvassa pyörätie ja jalkakäytävä ovat erillisiä ja niiden välissä näkyy puuvyöhyke.
Kuva 37. Puistoyhteyksillä voidaan luoda etenkin jalankululle laadukasta ympäristöä, jos pyöräliikenteen ja jalankulun reitit erotellaan selkeästi, esimerkiksi kasvillisuuden avulla.
Valokuvassa on puukuja, jossa kulkee päällystetty pyöräväylä.
Kuva 38. Jalankulku ja pyöräliikenne on eroteltu erillisille väylän osille. Houten, Hollanti. Kuva: Niko Palo.

Kulkumuodot voidaan yhdistää, jos siitä ei aiheudu ongelmia. Erityisesti jalankulkuympäristön miellyttävyydestä tulee huolehtia. Käytännössä jalankulkua ja pyöräliikennettä tulee olla vain vähän ja väylän tulee mahdollistaa turvalliset ohitusetäisyydet. Kun pyörätiellä on vain vähän jalankulkua, erotellaan suunnat kaistaviivoituksella. Jalankulkijan tulee lainsäädännön mukaan käyttää jompaakumpaa pyörätien reunaa (kuvat 39 ja 40).

Havainnekuvassa nakyy sekä kävelijöitä että pyöräilijöitä samalla väylällä, jalankulkijat sijoittuvat väylän reunoille.
Kuva 39. Yhdistettyä pyörätietä ja jalkakäytävää käytetään vain erillisillä pyöräteillä.
Havainnekuva kivituhkaväylästä.
Kuva 40. Erillisillä pyöräteillä voi olla myös kivituhkapinta.