Suunnittelun tavoitteet pyöräliikenteen kannalta

Turvallisuus

Pyöräliikenteen järjestelyt rakennetaan siten, että rinnakkaiselo autoliikenteen kanssa sujuu ja pyöräliikenteen nopeudesta tai vilkkaudesta ei aiheudu haittaa tai vaaraa jalankulkijoille. Turvallisessa liikenneympäristössä liikenteen osapuolet ymmärtävät toistensa aikeet.

Pyöräilijän tulee voida keskittyä olemaan vuorovaikutuksessa muun liikenteen kanssa, ja itse ajamisen tulee olla helppoa. Etenkin risteysalueilla järjestelyjen selkeys luo turvallisuutta. Jyrkät kaarteet, esteet, kuopat, reunatuet, kaivonkannet, urat, kiskot jne. vievät pyöräilijän huomiota pois muun liikenteen seuraamisesta ja voivat aiheuttaa yllättäviä ajolinjan muuttamisia, horjahtamisia tai jopa kaatumisia. Onnettomuuksien määrä voi lisääntyä, jos risteyksessä on liian paljon havainnointia vaativia asioita. Väistämisvelvollisella suunnalla pyöräilijälle pyritään osoittamaan väistämisvelvollisuus myös rakenteellisesti. Reunakivillä rajattu pyörätie antaa tarvittaessa hyvät mahdollisuudet vaikuttaa pyöräilijän ajolinjaan.

Pyöräteille tai -kaistoille ei aseteta esteitä. Etäisyys kiinteisiin esteisiin on vähintään 0,3 m. Kaarteissa huomioidaan lisäksi pyörän kallistustarve. Liikennemerkit, liikennevalotolpat, sähkökaapit, pysäkkikatokset ja muut esteet sijoitetaan vähintäänkin kiveyksellä osoitetulle erottelukaistalle.

Turvallisuuden ja selkeyden vuoksi pyöräliikenne ja jalankulku käsitellään lähtökohtaisesti aina erillisinä kulkumuotoina. Selkeällä jalankulun ja pyöräliikenteen erottelulla voidaan parantaa merkittävästi jalankulkijan kaupunkikokemusta ja esteettömyyden edellytyksiä. Kaikkien kadunkäyttäjien on voitava hahmottaa heille tarkoitettu tila. Etenkin risteysalueella jalankulun ja pyöräliikenteen rakenteellinen erottelu on ensiarvoisen tärkeää.

Risteyksien turvallisuutta voidaan parantaa käyttämällä värillistä asfalttia riskialtteimmissa ylityksissä. Värillinen asfaltti korostaa kohtaa, jossa pyörä- ja autoliikenteen ajolinjat risteävät. Liikennevaloristeykseen voidaan merkitä myös väistämisvelvollinen suunta, jos risteyksen liikennevalot ovat käytössä aina. Värillistä asfalttia suositellaan käytettäväksi korkeintaan kahdessa ylityksessä risteystä kohti.

Suoruus ja sujuvuus

Hyvässä pyöräily-ympäristössä pyöräilijä pääsee lähtöpisteestä määränpäähän suoraa reittiä. Risteyksien osalta tämä tarkoittaa, että kaikkiin sallittuihin suuntiin on helppoa jatkaa rikkomatta sääntöjä. Hyvällä suunnittelulla ja rakentamisella varmistetaan, että pyöräilijä ymmärtää suunnitellun risteyskäytännön.
Risteysgeometrian suunnittelussa tärkeintä on pääreittien suoruus. Risteyksissä tulee olla riittävät odotustilat, jotta pyöräilijät eivät ruuhkauta tai estä ristikkäisten suuntien kulkua. Risteyksien suunnittelussa minimoidaan pysähtymisen todennäköisyys, etenkin niillä suunnilla, joilla pyöräliikennevirrat ovat merkittävimpiä. Sujuvuutta ja turvallisuutta voidaan edistää jäsentämällä katuverkkoa, selkeyttämällä etuajo- oikeuksia tai muokkaamalla liikennevalojen toimintaa nykyistäkin pyöräilymyönteisemmäksi. Pyöräliikenteen mukaan mitoitetulla vihreällä aallolla voidaan vähentää pysähtymisen todennäköisyyttä.

Kattavuus

Kattava pyöräliikenteen verkko tekee pyöräilystä helppoa. Reitit jatkuvat loogisesti eivätkä katkea tai vaihda ajoradan puolelta toiselle. Risteyssuunnittelussa otetaan huomioon kaikki mahdolliset reitit ja yhteydet, joille pyöräilijällä voisi olla tarvetta ajaa. Periaatteessa kaikki risteykset suunnitellaan oikeanpuoleisen liikenteen periaatteiden mukaisesti. Kaikkiin sallittuihin suuntiin voidaan jatkaa helposti ja ilman erillistä arviointia.

Vaivattomuus

Lihasvoimalla etenevä pyöräilijä on herkkä ylimääräisille fyysisille ponnisteluille, joita vaaditaan pysähdysten ja hidastusten jälkeisissä kiihdytyksissä. Risteysalueilla vaivattomuutta voidaan edistää parantamalla risteyksen selkeyttä. Erilaiset odotukset ja ruuhkautumiset tekevät pyöräilystä vaivalloisempaa. Vaivattomuutta voidaan myös lisätä edistämällä pyöräliikenteen prioriteetteja valo-ohjauksessa.

Detaljisuunnittelulla voidaan turvata se, että risteyksissä on miellyttävä ajaa. Pyöräliikenteen infrastruktuurin on mahdollistettava sujuva ja miellyttävä pyöräliikenteen virta. Risteyksissä pyöräliikenteelle varataan riittävästi tilaa ja huomioidaan myös tulevaisuuden tavoitteelliset pyöräliikennemäärät. Liian läheltä ohittava tai vastaan tuleva pyöräilijä on epämiellyttävä ohitettavalle pyöräilijälle. Jalkakäytävät ovat huomattavasti viihtyisämpiä, jos pyörätiet ovat pyöräliikenteelle riittävän leveitä.

Ajettavan pinnan tulee olla tasainen. Muun muassa siirtyminen ajoradalta pyörätielle ja toisinpäin ei saa aiheuttaa tärähdyksiä pyöräilijälle. Kuivatuksen ja muun maanalaisen infrastruktuurin suunnittelu on keskeisessä osassa ajamisen miellyttävyyden kannalta. Maanalaisen kunnallistekniikan sijoittamista pyörätien alle vältetään, koska kaivannot aiheuttavat pyöräliikenteelle epämiellyttäviä saumoja. Kuivatus pyritään suunnittelemaan siten, että pyöräilijän ensisijaisella ajolinjalla vältetään kaivon kansia.

Miellyttävyys

Miellyttävyyskriteeri voidaan saavuttaa tekemällä risteysalueilla sosiaalisesta ympäristöstä turvallisen tuntuinen. Esimerkiksi hyvä valaistus parantaa risteyksen miellyttävyyttä turvallisuuden lisäksi.