Rakenteellisten järjestelyjen merkitys

Pyöräliikenteen suunnittelussa rakentamisen yksityiskohdilla on suuri merkitys siihen, kuinka miellyttävää ajaminen väylällä on. Lähtökohtana on, että polkupyörässä ei ole iskunvaimennusta ja vähäisistäkin epätasaisuuksista välittyy kehoon epämiellyttäviä tuntemuksia. Ääritapauksessa tuntemukset voivat olla kivuliaita ja epätasaisuus voi johtaa onnettomuuteen tai polkupyörän rikkoutumiseen.

Merkittävin pyöräilijälle koituva haitta muodostuu yksittäisten tärähdysten välityksellä. Tärähdykset välittyvät yleensä pyöräilijälle kipuna ranteisiin tai takapuoleen. Polkupyörä voi myös rikkoutua tärähdyksen yhteydessä. Ongelma voidaan tulkita johtuvan seuraavista tekijöistä:

  • suunnitteluvalinnoista johtuvat tärähdykset
  • pinnan heikentyneestä kunnosta johtuvat tärähdykset
  • rakennusvirheistä johtuvat tärähdykset

Notkahdus johtuu normaalinopeudella edetessä äkillisestä pystysuuntaisesta kiihtyvyydestä ajopinnalla. Notkahduksen pyöräilijä yleensä tuntee takapuolessa, selkärangassa, niskassa ja ranteissa. Pystysuuntainen kiihtyvyys johtuu yleensä:

  • suunnitteluvalinnoista
  • pinnan heikentyneestä kunnosta
  • rakenteiden muodonmuutoksesta, esim. routanousu
  • rakennusvirheistä

Epätasainen ajokokemus voidaan jakaa tiheään tärinään, toistuviin pieniin tärähdyksiin tai pinnan aaltoilusta johtuvaan värinään. Epätasainen ajokokemus tuntuu pyöräilijälle värähtelynä koko ylävartalossa. Epätasainen ajokokemus johtuu yleensä seuraavista tekijöistä:

  • pinnan heikentynyt kunto
  • materiaalivalinta
  • toteutustavasta johtuva epätasaisuus
  • suunnitteluvalinnoista
  • rakennusvirheistä
  • ennallistamisesta johtuvasta laadun heikkenemisestä

Pyöräilijä on aina haavoittuvainen onnettomuudessa, koska pyöräilijän ympärillä ei ole suojakuorta. Rakenteellisista tekijöistä peräisin olevat turvallisuusongelmat liittyvät yksittäisonnettomuuksiin ja turvallisuuden tunteeseen. Laatupoikkeamat ilmenevät mm. ajoneuvon hallinnan menetyksenä, loukkaantumisena ja polkupyörän rikkoutumisena. Toisen pyöräilijän yllättävät väistöliikkeet heikentävät yleistä turvallisuuden tunnetta pyöräteillä. Turvallisuusongelmat voidaan nähdä johtuvan:

  • pinnan vaurioista
  • liukkaudesta
  • aurauksen jäämistä ja urautumisesta (kunnossapidon vaikeus mm. siirtymissä)
  • kaivojen kansien sijainnista (pyöräilijän äkillinen väistöliike)
  • materiaalivalinnoista
  • rakennusvirheet
  • heikkolaatuinen ennallistaminen
  • terävistä rakenteista, jotka rikkovat polkupyörän

Viime vuosina suosioon nousseiden sähköisten kulkuvälineiden paikka liikenneympäristössä on joiltain osin vielä epäselvä. Jatkossa sähköiset kulkuvälineet todennäköisesti ainakin jossain määrin osoitetaan käyttämään pyörätietä. Monissa sähköisissä kulkuvälineissä yhteistä on pieni rengaskoko. Pienet renkaat ovat erittäin alttiita erilaisille esteille, kuten reunakiville, kuopille, halkeamille, urille jne. Pyörätie tulee olla turvallinen kaikkien sallittujen ajoneuvojen ja kulkuvälineiden osalta.

Liikenneympäristössä esiintyy myös muita erillisiä haittoja. Näitä ovat mm.:

  • kastuminen
  • epäselvät liikennejärjestelyt

Pyöräliikenteen suunnittelussa suositaan ratkaisuja, jotka ensisijaisesti minimoivat pyöräiljän pystysuuntaisen siirtymätarpeen. Tämä tarkoittaa, että pyörätien korkoasema laaditaan reunakivi- ja kuivatusjärjestelyin mahdollisimman lähelle ajoradan korkoasemaa. Tämä ratkaistaan yleensä linjaosuuden poikkileikkausta suunnitellessa. Toissijaisesti, korkoaseman nousemiseen laaditaan mahdollisimman loivat siirtymät (luiskat) reunakivi ja kuivatusratkaisujen keinoin.  Tämä ratkaistaan yleensä risteysalueen järjestelyjä suunnitellessa.

Ajopinnan kunnon heikkeneminen johtuu monesta tekijästä. Ensisijaisesti tulee vaikuttaa niihin toimiin, jotka ehkäisevät ajopintojen laadun heikkenemistä ja toissijaisesti huolehtia muodostuneesta korjausvelasta pyörätieverkolla.