Saumakohdat verkkotasolla

Pyöräily-ympäristö rakennetaan mahdollisimman yhdenmukaiseksi, jotta ajaminen olisi houkuttelevaa ja helppoa. Saumakohtien määrä pyritään siten minimoimaan. Suuntaisuus otetaan huomioon pyöräliikenteen tavoiteverkon suunnittelussa (Pyöräliikenteen tavoiteverkko karttapalvelussa).

Ajoradalla ajaminen toimii yhteen hyvin yksisuuntaisten pyöräliikennejärjestelyjen kanssa, koska pyöräilijänpaikka on ajoradalla oikeassa reunassa. Yksisuuntaisten järjestelyjen muodostama kokonaisuus tulee olla mahdollisimman laaja, jolloin pyöräilijän on helppo ajaa kaikkialla ajoradan oikeassa reunassa tai erillisellä järjestelyllä sen oikealla puolella. Erillinen kaksisuuntainen pyörätie usein rikkoo tämän kokonaisuuden, ja pyöräilijä päätyy risteyksessä ajoradan vasemmalle puolelle.

Tonttikatuverkkoa on kaupungin mittakaavassa eniten. Kun tonttikadulla pyöräliikenne on ajoradalla, pyöräilijän asemointi kokoojakadun risteyksessä on yleensä ongelmatonta. Tonttikadulle johtaa usein erillisiä pyöräteitä ympäröiviltä puistoalueilta. Erillinen pyörätie ja tonttikadun ajoradan saumakohta on erityisen tärkeä kohta, jossa pyöräliikenne syötetään katuverkkoon ”oikeaan paikkaan”, samalla muodostaen laajoja yksisuuntaiseen pyöräliikenteeseen tukeutuvia aluekokonaisuuksia.

Suuntaisuuden saumakohta suunnitellaan kohdalle, johon se sopii luontevasti. Pyöräilijän näkökulmasta hyvä saumakohta on sellainen, jossa järjestelyn muutoksesta ei aiheudu matkantekoon ylimääräistä vaivaa. Liikennesuunnitelmaa laatiessa suunnitelman laajuus valitaan siten, että suuntaisuuden saumakohta voidaan osoittaa hyvään kohtaan, jossa houkutus ajaa vasten sallittua suuntaan olisi mahdollisimman pieni. 

Verkkotasolla pyritään mahdollisimman yhtenäisin periaattein laadittuun verkkoon, jossa pääsääntöisesti erilliset pyörätiet liittyvät tonttikatuihin, tonttikadut liittyvät kokoojakatuihin, joilla on yksisuuntaiset pyöräliikenteen järjestelyt. Kokoojakadut puolestaan liittyvät pää- ja moottorikatujen varsille, joissa yksi- ja kaksisuuntaisuus harkitaan erikseen mm. ylitysmahdollisuuksien perusteella. (Kuva 126.)

Suunnittelupiirros pyörätien ja tonttikadun liittymäkohdista. Aiheesta  lisää tekstissä kuvan yläpuolella.
Kuva 126. Erillinen pyörätie liitetään katuverkon järjestelyihin yleensä tonttikadun päässä. Tonttikadulla on yleensä sekaliikenne. (Kuva: Väylävirasto 2020)

Erillisen pyörätien ja katuverkon pyöräliikennejärjestelyjen välille voi risteysalueella olla vaikeaa muodostaa luonnollista jatkuvuutta. Etenkin jos kadun varrella on yksisuuntaiset järjestelyt, joudutaan arvioimaan pyöräilijän kadun ylitysmahdollisuuksia tarkemmin. Erillinen pyörätie tulisi pyrkiä liittämään katuverkkoon linjaosuudella tai päättyvien tonttikatujen kautta. Tarvittaessa erillisen pyörätien liitoskohtaa siirretään tai se jaetaan kahdeksi ”suuntaisliittymäksi” (kuva 127).

Suunnittelupiirros risteysalueesta, jossa kuvataan vaihtoehtoja erillisen pyörätien ja katuverkon pyöräliikennejärjestelyjä risteysalueella. Samasta aiheesta tarkemmin tekstissä kuvan yläpuolella.
Kuva 127. Erillinen pyörätie yhdistetään katuverkon järjestelyihin risteysalueen ulkopuolella.