Kaksisuuntaiset pyöräliikenteen järjestelyt

Kaksisuuntainen pyörätie kadun varrella

Pyörätien tulee myös erottua selkeästi erottelualueesta sekä pysäkkitiloista. Pyörätielle ei sijoiteta mitään fyysisiä esteitä. Valaisinpylväät, liikennemerkit ja liikennevalotolpat tulee sijoittaa erotuskaistalle joko pyörätien ja ajoradan tai pyörätien ja jalkakäytävän väliin. Erottelukaista tulee osoittaa selkeästi rakenteella tai massaviivalla. Pysäkkitila tulee rajata selkeästi erilleen pyörätiestä. Rajaus voidaan tehdä tasoerolla, kaiteella, materiaalierolla, massaraidalla tai näiden yhdistelmillä.

Kaksisuuntaisen pyörätien perusleveys pääreiteillä on 3,0 m. Baanareiteillä perusleveys on 4,0 m. Muilla kuin pääreiteillä voi leveys perustellusti olla 2,25 – 3,0 m. Mittoihin ei sisälly erottelun viemää tilaa tai jalkakäytävän puolen tilaa. Mitoituksessa tulee huomioida kunnossapidon vapaan tilan vaatimukset.

Kaksisuuntaiset pyörätiet erotellaan aina noin 1,0 m leveällä erotuskaistalla ajoradasta. Erottelualue toimii liikennemerkki- ja lumitilana, sekä antaa parantaa pyöräilijän ajomukavuutta kohdatessa vastaan tuleva auto. Leveä erottelualue pyörätien ja ajoradan välissä turvaa parhaimmin kaksisuuntaisen pyöräliikenteen vastaan tulevan autoliikenteen haitoilta ja tila riittää usein hyvin ryhmittymisalueiden rakentamiseen. Poikkileikkauksen leveyden kasvaessa tulee kiinnittää huomiota kuivatusratkaisuihin. Kun pyörätien ja ajoradan välissä on leveä erottelualue ja erityisesti, jos pyörätien ja jalkakäytävän välissä on tasoero, tulee pyörätien korko olla lähellä ajoradan korkoa. Tämä voidaan yleensä toteuttaa rakentamalla reunakivi pyörätien ja erottelualueen väliin tai kallistamalla pyörätie jalkakäytävän suuntaan.

Pyörätien kaksisuuntaisuudesta ilmoitetaan liikennemerkillä ja tiemerkinnöillä. Jalankulkija ymmärtää huomioida mahdollisuuden, että pyöräilijä voi lähestyä kummasta suunnasta tahansa. Pyöräilijä osaa puolestaan varautua mahdolliseen vastaantulevaan pyöräliikenteeseen. Kaksisuuntaiset pääpyörätiet merkitään yleensä katkoviivalla sekä pyörätunnuksilla asianomaisiin suuntiin. Samalla toimenpiteellä pyörätie näyttää pyörätieltä ja pääreitti on helpompi hahmottaa sekä erottaa visuaalisesti jalankulusta.

Osuuksilla, joilla katkoviivaa ei merkitä, vältetään pyörätien ja jalkakäytävän leveyden tasajakoa. Tasajaon tapauksessa kulkijat sekoittavat kulkumuotojen erotteluun tarkoitetun tiemerkinnän väylän keskiviivaan. Yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä -ratkaisua ei käytetä katujen varsilla.

Jos pyöräliikenteen ja jalankulun välissä ei ole rakenteellisia elementtejä, tulee kulkumuodot erottaa tiemerkinnöillä, kiviraidalla tai materiaalierolla tai näiden yhdistelmällä. Kiviraita voi olla kahdesta viiteen kiveä leveä. Mitä leveämpi ja epätasaisempi erotuskaista on, sen paremmin se toimii.

Rakenteellisesti erotellut ratkaisut

Tasoeroteltu ratkaisu on laadukkain ratkaisu linjaosuuksilla, kun liikenteen vilkkaus vaatii pyöräliikenteen omaa infrastruktuuria. Tasoeroteltu pyörätie on sekä turvallinen että turvallisen tuntuinen. Tasoeroteltu pyörätie on sujuva ja kestää suuria pyöräliikennemääriä. Kaksisuuntaiseen pyörätiehen liittyy turvallisuusongelmia, erityisesti rakennetulla alueella. Jalankulkijoiden on useassa tilanteessa vaikea hahmottaa, että pyöräilijöitä lähestyy molemmista suunnista. Kun pyörätien ja jalkakäytävän välissä on tasoero, on kaupunkiympäristö selkeä ja miellyttävä jalankulkijalle (kuvat 27, 28 ja 29).

Puurivi erottelee kulkumuodot lähes yhtä hyvin kuin tasoero. Pyörätien sijoittaminen ajoradan viereen voi kuitenkin johtaa haasteisiin risteysalueilla, jossa riittävää ryhmittymistilaa voi olla vaikea saada (kuva 30).

Kevyesti erotellut ratkaisut

Kun rakenteellinen erottelu ei ole tarpeen, voidaan jalankulun ja pyöräliikenteen erottelu toteuttaa kevyemmin esimerkiksi tiemerkinnällä tai noppakiviraidalla (kuvat 31-34).

Leveä erottelukaista antaa hyvät edellytykset ryhmitystilan suunnittelulle risteysalueilla. Sille voidaan osoittaa polkupyörien tai autojen pysäköintiä. Autopysäköinti merkitään selkeästi, jotta autoja ei pysäköidä liian lähelle pyörätietä, jolloin ovenavaustila kaventuu. Pysäköinti voidaan suunnitella pysäköintitaskuun, jolloin tila rajataan reunakivellä. (kuva 31)

Rakentamalla reunakivi erottelualueen ja pyörätien väliin, voidaan pitää pyörätien korko lähellä ajoradan tasoa. Tämä parantaa ajomukavuutta risteysalueilla, kun luiskien rakentaminen helpottuu huomattavasti. (kuva 32)

Pyörätien erotteleminen ajoradasta ei tarvitse tarkoittaa sen nostamista ajorataa korkeammalle. Pyörätien määritelmänä on, että se erotellaan ajoradasta rakenteellisesti, joka toteutuu myös erialisin saarekeratkaisuin. Kun pyörätien korko ei ole ajorataa korkeammalla, laadukkaat luiskaukset risteyksessä on huomattavasti helpompi rakentaa. (kuva 34)