Tienylityspaikat linjaosuuksilla

Pääsuunnan ylityksen tarve ja edellytykset arvioidaan erikseen pyöräliikenteen ja jalankulun osalta. Pyöräilijä poistuu risteysalueelta huomattavasti nopeammin kuin jalankulkija: pyöräliikenteen nopeus on noin 5 m/s ja jalankulkijan noin 1,2 m/s. Pyöräilijän ylityspaikka saattaa olla loogisten reittien ja verkon toimivuuden kannalta tärkeä. Mikäli pyöräliikennettä kyseisessä ylityspaikassa on vain vähän, voidaan asia ratkaista lyhyellä vaiheella. Tämä vaihe voidaan tarvittaessa suunnitella pyydettäväksi silmukoiden tai painonapin avulla.

Pyöräliikenteen ryhmittymisen suunnittelu määräytyy ryhmittyvien arvioidun määrän mukaan. Kulkusuunnan mukainen ryhmittymiskaista tarjoaa yleensä eniten tilaa kääntymisen odottamiseen (esim. kuva 57). Sen heikkoutena on, että väistämisvelvollisena pyöräilijä joutuu arvioimaan lähestyviä autoja lähes kohtisuoraan selkänsä takaa. Ryhmitysalue 90 asteen kulmassa ajorataan nähden ohjaa pyöräilijän kääntymään poikittain ajorataan nähden ryhmitystilanteessa (esim. kuva 59). Tämä on ylitysajankohdan kannalta etu, mutta vastaavasti ryhmitystilan kapasiteetti on pieni. Suuri kääntyvien määrä ruuhkauttaa pääsuunnan pyöräliikenteen. Yksisuuntaisessa pyörätieverkossa voidaan käyttää molempia ratkaisuja, mutta kaksisuuntaisessa joudutaan yleensä käyttämään kohtisuoraa ratkaisua. Kohtisuoraa ratkaisua voidaan parantaa erottelemalla ylityssuunnat (vastaavasti kuin kuvassa 99)

Pyörätien jatke merkitään linjaosuudella tienylityspaikkoihin vain, jos liikennemerkeillä B5, (B6) tai B7 on merkitty väistämisvelvollisuus ajoradan suunnalle. Ellei ajoradan suunnalle ole merkitty väistämisvelvollisuutta, on pyörätieltä ajoradalle tuleva väistämisvelvollinen.

Liikennevalo-ohjattu tienylityspaikka

Pyöräliikenteen reittien jatkuvuus kaikkiin merkitseviin suuntiin pyritään varmistamaan suunnittelussa. Pyöräliikenteelle voidaan esimerkiksi suunnitella pääsuunnan ylitys linjaosuuden suojatien viereen, vaikka muu ajoneuvoliikenne ei kyseisessä kohdassa pääsuuntaa ylittäisikään.

Pyöräilijälle tulee tarve kääntyä pääsuuntaan kulkevan ajoradan yli usein esimerkiksi siksi, koska kulkusuunnassa vasemmalla puolella on erillinen pyörätie tai tonttikatu. Kääntyvälle pyöräliikenteelle pyritään järjestämään odotustila kääntymistä varten. Kääntyvä pyöräilijä ei saa ruuhkauttaa suoraan jatkavaa suuntaa.

Ajoradan ylityspaikka erotellaan suojatiestä. Erottelemalla jalankulku ja pyöräliikenne voidaan saavuttaa esteettömän ympäristön ja laadukkaan pyöräily-ympäristön laatutavoitteet. Ajoradan ylityspaikan ja suojatien väliin jäävän erotuskaistan tilaan voidaan asettaa liikennevalo-opastin tai painonappi pääsuunnan ylitystä varten.

Linjaosuuden ratkaisu ja käytettävissä oleva tila määrittelevät, millainen ylitysjärjestely on tarkoituksenmukainen. Linjaosuudella pääsuunnan ylittävä osuus on usein kaksisuuntainen riippumatta siitä, onko pääsuunnalla yksi- vai kaksisuuntaiset järjestelyt. Mikäli kadun varressa on puu- tai pysäköintikaista, pyöräliikenteen odotusalue pääsuuntaan kulkevan kadun yli aikoville on yleensä helppo järjestää (kuva 56). Mikäli ylityksen kysyntä on suuri, kasvatetaan ylityksen odotustilan (ja ylityksen) leveyttä.

Ryhmitystilan ja pyörätien väliset kaarresäteet määräytyvät sallittujen suuntien mukaisesti.

Valo-ohjattuihin risteyksiin on vaikeaa järjestää pääsuunnan yli kääntyminen, mikäli pyörätie sijaitsee aivan ajoradan vieressä. Valo-opasteiden takia, 0,4 metrin erotuskaista ajoradan ja pyörätien välissä on välttämätön. Autoliikenteen pääopastin ja pyöräliikenteen valo-opastin on sijoitettava pyörätien ja ajoradan väliin, ja toisaalta kunnossapidon kaluston on mahduttava liikennevalopylvään ja jalkakäytävän reunakiven väliin (kuva 57). Yksisuuntaisen pyörätien tila voidaan jakaa käyttäjämääriin suhteutettuna suoraan jatkavan ja kääntyvän pyöräliikenteen kesken. Tässä tapauksessa myös pääsuunnan ylitys on yleensä yksisuuntainen ja vastakkainen pääsuunnan ylitys suunnitellaan toiseen kohtaan.

Kun pyörätie on samassa tasossa jalankulun kanssa, liikennevalopylväät sijoitetaan ajoradan ja pyörätien väliselle erotuskaistalle. Tässä tapauksessa pyöräliikenne yleensä ohittaa valo-ohjauksen. Järjestely on ongelmallinen vilkkaassa jalankulkuympäristössä. Jalankulkijat saattavat edetä pyörätielle odottamaan vihreää valoa. (Kuva 58.)

Kaksisuuntaisen pyörätien tapauksessa tarvitaan aina riittävä kääntymistila ajoradan ja pyörätien väliin (kuva 59). Kaksisuuntainen pyörätie aivan ajoradan vieressä on yleensä ongelmallinen puuttuvien ryhmitystilojen ja vastakkaisten kulkusuuntien vuoksi.

Liikennevalo-ohjaamaton tienylityspaikka

Liikennevalottomat linjaosuuden suojatiet ja pyöräilijän ylityspaikat suunnitellaan useimmiten samoilla periaatteilla kuin valo-ohjatut ylitykset (kuvat 60 ja 61). Yleensä liikennevalottomissa ylityksissä ei kerry ylitystä odottavaa pyöräliikennettä yhtä paljon kuin valo-ohjatuissa risteyksissä.

Yksisuuntainen pyörätie voidaan jakaa risteysalueella ryhmityskaistaan ja suoraan jatkavaan kaistaan. Pääsuuntaan kulkevan kadun yli kääntyvät ymmärtävät ryhmittyä ajoradan viereen. Jos tiemerkintöjä ei tehdä, pyöräilijät saattavat ryhmittyä myös pyörätien oikeaan reunaan. On huomioitava, että ylitys voi olla pyöräliikenteelle myös kaksisuuntainen.

Tasoerotellulla pyörätiellä ryhmityskaista merkitään tiemerkinnöillä (kuva 61). Ryhmityskaistan pituus määräytyy arvioidun käyttäjämäärän perusteella. Kun pyörätie on samassa tasossa jalkakäytävän kanssa, on pyörätien ja ajoradan välissä usein erotuskaista. Ryhmityskaista voidaan rakentaa erotuskaistan tilaan (kuva 62).

Ajoradan ylityspaikka linjaosuudella rakennetaan yleensä suojatien viereen (kuva 63). Pyöräliikenteelle rakennetaan yleensä oma tienylityspaikka, jotta kulkumuodot on eroteltu sekä luiskaukset voidaan rakentaa jalankululle ja pyöräliikenteelle tarkoituksen mukaisesti kumpaakin kulkumuotoa palvelevasti.

Liikennevalottomissa kohdissa pyöräilijälle voidaan tehdä ylityspaikka esimerkiksi pääsuunnan yli kohdalle, jossa ei suojatietä ole perusteltua olla tai sitä ei voida suunnitella kyseiselle kohdalle (kuva 64). Pyöräilijän ylityspaikka voi olla tarpeen verkollisesti haastavissa kohdissa, joissa pyöräilijän olisi esimerkiksi yksisuuntaisuuden takia päästävä vaihtamaan kadun puolta.

Pääsuunnan ylittävä pyörätien jatke

Pyöräliikenne on normaalisti väistämisvelvollinen, kun pyörätieltä tullessa ylitetään ajoradan pääsuuntaa. Kun pyörätien suunta halutaan osoittaa etuajo-oikeutetuksi, merkitään risteävälle suunnalle väistämisvelvollisuus risteyksissä (B5) -merkit ja pyörätien jatke pääsuunnan yli. Mikäli risteäminen on kaikki suunnat ja väistämiset huomioiden haastavassa kohdassa, voidaan käyttää myös Väistäminen pyöräilijän tienylityspaikassa (B7) -merkkiä. Merkillä osoitetaan, että ajoneuvolla ja raitiovaunulla on väistettävä ajorataa pyörätien jatkeella ylittävää polkupyöräilijää. Merkillä voidaan osoittaa vain rakenteellisesti korotettu pyörätien jatke. Merkki voidaan sijoittaa ajoradan oikealle puolelle, yläpuolelle, ajoradalla olevalle korokkeelle tai ajoradan vasemmalle puolelle. (Kuva 65).

Väistämisvelvollisuuden asettaminen pyörätietä risteävälle pääsuunnalle on tavoitteena etenkin baanaverkolla. Ratkaisussa tulee varmistua riittävistä näkemistä sekä arvioida moottoriajoneuvoliikenteen nopeuksien ja määrän kannalta ratkaisun turvallisuus.