Suunnittelun erityiskysymykset yksisuuntaisessa verkossa

Vasemmalle kääntyminen yksisuuntaisissa järjestelyissä

Kääntyminen ajoradan yli vasemmalle on pyöräliikenteen suunnittelun erityiskysymys, joka tulee olla ratkaistuna jo suunnitteluvaiheessa. Pyöräilijä saa tieliikennelain mukaan tehdä vasemmalle kääntymisen kahdella tavalla: kääntymällä muun ajoneuvoliikenteen tapaan suoraan vasemmalle (lyhyt käännös) sekä tekemään kääntymisen kahdessa vaiheessa (pitkä käännös).

Lyhyt käännös (ryhmittyminen ja kääntyminen vasemmalle) ja pyörätasku

Lyhyen käännöksen periaatteena on, että pyöräilijä voi kääntyä vasemmalle muun ajoneuvoliikenteen tapaan liikennevirran mukana ryhmittymällä vasemmalle kääntyvälle ajolinjalle (kuva 77). Kadun olosuhteet vaikuttavat merkittävästi pyöräilijän edellytyksiin toimia näin. Pyöräliikenne on yleensä hitaampaa kuin autoliikenne, ja siksi vasemmalle ryhmittyminen kääntymistä varten vilkkaalla suunnalla on haastavaa tottumattomille pyöräilijöille. Lyhyt käännös tehdään yleensä sivusuunnalta saavuttaessa ja pääsuunnalta saavuttaessa vain 1+1-kaduilla.

Liikennevaloristeyksiin voidaan merkitä pyörätaskuja, joissa pyöräilijät etenevät punaisen valon palaessa autojen eteen merkittyyn odotustilaan (kuva 78). Kääntyminen vasemmalle on turvallisempaa autojen edestä kuin ajoradan oikeasta reunasta. Vihreän valon palaessa pyöräilijä tekee normaaliin tapaan lyhyen käännöksen. Raitiovaunukaistan eteen ei suositella pyörätaskua kiskourien vuoksi. Pyörätaskua käytetään yleensä sivusuunnalla. Harkinnan mukaan pyörätasku voidaan merkitä pääsuunnalle, esimerkiksi kaduilla, joilla on yksi moottoriajoneuvoliikenteen kaista suuntaansa. Pyöräliikenteen järjestelyjen on oltava yksisuuntaiset. Pyörätaskun merkitsemisestä on kerrottu lisää tiemerkintäohjeessa.

Pitkä käännös

Pitkä käännös on turvallisin tapa kääntyä vasemmalle, mutta samalla sujuvuuden kannalta heikompi vaihtoehto kuin lyhyt käännös. Pitkässä käännöksessä pyöräilijä kääntyy vasemmalle kahdessa vaiheessa (kuva 79). Ensimmäisessä vaiheessa pyöräilijä etenee risteyksen yli sivusuunnan oikean puolimmaisen suoraan jatkavan kaistan kohdalle. Kun vasemmalle eteneminen on turvallista, pyöräilijä voi lähteä liikkeelle; käytännössä valoristeyksen tapauksessa usein silloin, kun sivusuunta saa vihreän valon. Erityistä huomiota tulee kiinnittää risteyksen valovaiheisiin ja -järjestelyihin. Sivusuunnan nuolivalo oikealle voi olla pyörä- ja autoliikenteen kesken ongelmallinen liikennevalovaihe. Vaikka muun ajoneuvoliikenteen kääntyminen vasemmalle olisi kielletty, pyöräliikenne voi yleensä jatkaa vasemmalle pitkän käännöksen avulla. Pitkän käännöksen tekemiseen varataan risteyssuunnittelussa tilaa ja alue merkitään yleensä tiemerkinnöin (ks. risteysalueet)

Reunakiven ohjaava vaikutus

Risteysgeometrialla voidaan vaikuttaa risteyksen turvallisuuteen. Kulkumuotojen risteämiskohdissa etenkin autoliikenteen nopeuksia pyritään pienentämään. Jalkakäytävän kulman kaarresäteellä voidaan vaikuttaa ajogeometriaan ja ajonopeuksiin.

Jalkakäytävän reunakivi pyöristetään siten, että moottoriajoneuvot ohjataan pyöräkaistan ulkopuolelta käsin kohti kadun osaa, jolle moottoriajoneuvoliikenne sivukadulla jatkaa (kuva 80). Jos sivukadulla on esimerkiksi pyöräkaista tai pysäköinti, huomioidaan tämä niin ikään jalkakäytävän kulman pyöristyksessä.

Jalkakäytävän oikeanlainen pyöristys ohjaa auto- ja pyöräliikenteen risteämään halutussa kohdassa rauhallisilla nopeuksilla. Oikeanlainen pyöristys palvelee myös esteettömän ympäristön tavoitteita. Jalankulkijoille on paremmat edellytykset rakentaa suora reunakivilinja suojatien kohdalle.

Pyörätien ja pyöräkaistan välisen siirtymän detaljeja

Yksisuuntainen pyörätie ohjataan pyöräkaistalle ennen valo-ohjattua risteystä. Tämä tehdään suorassa linjauksessa yleensä siten, että pyöräilijä on ajoradan tasolla kolme metriä ennen risteysaluetta (kuva 81). Jos risteysgeometria oikealle kääntyville autoille on loiva ja oikealle kääntyvä autoliikenne uhkaa oikaista vaaraa aiheuttaen pyöräkaistan yli, voidaan luiskaus tuoda lähemmäksi risteysaluetta (kuva 82). Reunakivi lasketaan ajoradan tasoon vähintään viiden metrin matkalla. Luiskan pituus riippuu pyörätien vietto ja pituuskaltevuudesta. Siirtyminen ajoradalle tehdään mahdollisimman loivaksi. Risteysalueen jälkeen vastaavasti pyöräliikenne ohjataan pyörätielle. Saumakohta sijoitetaan 1 – 3 m suojatien jälkeen. Saumakohdista lisää kohdassa Saumakohdat.

Raitiokiskojen erityiskysymyksiä

Raitiokiskot aiheuttavat turvallisuusriskin risteyksissä. Risteyssuunnittelussa huomioidaan pyöräilijän ajolinjat suhteessa kiskoihin. Kiskot tulisi voida ylittää vähintään 45 asteen kulmassa. Raitiokiskot monesti leikkaavat läheltä sisäkaarteen reunakiveä. Kiskoura on pyöräilijälle vaarallinen. Etenkin talvella kisko voi olla liukas tai lumen peitossa. Kiskon ja reunakiven väliin jätetään vähintään 2 m vapaata tilaa, jotta pyöräilijä voi turvallisesti kulkea kiskon ja reunakiven välissä (kuva 83).