Yksisuuntaiset pyöräliikenteen järjestelyt liikenneympyröissä

Liikenneympyrät ja pyöräliikenne

Liikenneympyrällä pyritään rauhoittamaan liikennettä ja parantamaan risteyksien turvallisuutta. Turvallisuuden kannalta oleellista on varmistaa, että kaikkien ajoneuvojen nopeudet soveltuvat turvalliseen risteämiseen ja kaikkien kulkumuotojen ajolinjat ovat väistämissääntöjen kanssa johdonmukaiset. Suunnittelussa voidaan harkita liikennettä rauhoittavia elementtejä, kuten hidasteita saapuville ja poistuville autoille (kuva 105). Jyrkästi kääntyvä autoilija mieltää helpommin olevansa kääntyvä ja väistävä ajoneuvo. Liikenneympyrä mitoitetaan siten, että mitoitusajoneuvo juuri ja juuri mahtuu kulkemaan liikenneympyrässä hyödyntäen yliajettavat saarekkeet. Korokkeita ei suunnitella pyörätien jatkeen kohdalle.

Liikenneympyrän pyöräliikenteen järjestely valitaan liikennemäärän sekä ympäröivien linjaosuuksien pyöräliikennejärjestelyjen perusteella. Pyöräliikenne suunnitellaan joko kiertotilaan muun ajoneuvoliikenteen kanssa tai erotellaan muusta ajoneuvoliikenteestä rakenteellisesti kiertävälle kehälle. Jos pyöräliikenne on pääsuunnalla yksisuuntaista, rauhallisissa liikenneympyröissä voidaan pyöräliikenne yleensä ohjata samaan kiertotilaan autojen kanssa. Rauhallisiksi liikenneympyröiksi luokitellaan sellaiset, jotka välittävät yhteensä enintään noin 6 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Vilkkaissa liikenneympyröissä pyöräliikenne erotellaan rakenteellisesti muusta ajoneuvoliikenteestä. Vilkkaita liikenneympyröitä ovat kaikki kaksikaistaiset, yhteensä yli 10 000 ajoneuvoa vuorokaudessa välittävät ja geometrialtaan nopeutta heikosti rajoittavat liikenneympyrät. Tällaisissa liikenneympyröissä pyöräliikenne erotellaan autoliikenteestä.

Pyöräliikenne eroteltu moottoriajoneuvoliikenteestä

Pyörä- ja autoliikenne erotellaan liikenneympyrässä, kun kulkumuotojen yhdistäminen ei ole tarkoituksenmukaista autoliikenteen vilkkauden takia. Kiertotilan ympärillä oleva pyörätie suunnitellaan ympyrän muotoiseksi ja yleensä lähelle ajoradan tasoa. Autoliikenne erotellaan pyörätiestä saarekkein. Yleensä pyöräliikenteen kiertotila suunnitellaan 5 metrin etäisyydelle moottoriajoneuvoliikenteen kiertotilasta (kuva 106).

Moottoriajoneuvoliikenteestä eroteltu kiertotila voidaan erotella myös jalankulusta rakenteellisesti tasoerolla (kuva 107). Pyöräliikenteen kiertotila voi olla esimerkiksi samassa tasossa ajoradan kanssa, ja muusta ajoneuvoliikenteestä pyöräliikenne erotetaan nostamalla erotuskaistan reunatukea. Kun jalankulku on eroteltu laadukkaasti, voidaan saavuttaa esteettömän ympäristön laatutavoitteet.

Pyöräliikenne suunnitellaan yleensä 5 metrin etäisyydelle autoliikenteen kiertotilasta. Liikenneympyrän tilakysymyksiä arvioitaessa on syytä huomioida, että tontin rajalta tai muusta katualueen reunan pakkopisteestä tulisi olla noin 10–11 m moottoriajoneuvoliikenteen kiertotilaan.

Pyöräliikenteen linjaosuuden ratkaisu vaikuttaa siihen, kuinka yksisuuntainen pyörätie tai -kaista liitetään pyöräilijän kiertotilaan. Mikäli yksisuuntainen pyöräliikenteen järjestely (pyörätie tai -kaista) on ajoradan vieressä, on pyöräliikenne yleensä ajoradan tasossa suojatien kohdalla ja tämän jälkeen ohjataan selkeästi pyöräilijän kiertotilaan (kuva 108). Tässä tapauksessa yleensä pyöräilijän kiertotila on eroteltu jalankulusta reunakivellä.

Mikäli linjaosuuden ratkaisussa on esimerkiksi puukaista pyörätien ja ajoradan välissä, ei pyörätietä taivuteta ajoradan viereen, vaan se ohjataan suorassa linjassa kohti pyöräilijän kiertotilaa (kuva 109). Pyöräliikenteen kiertotilan kiertosuunta osoitetaan reunakivien tai pintamateriaalien geometrialla ja tiemerkinnöillä selkeästi.

Pyöräliikenne eroteltu moottoriajoneuvoliikenteestä, kiertotila 1–2 metrin etäisyydellä

Rauhallisessa ympäristössä voidaan harkita pyörätien jatkeiden suunnittelemista 1–2 metrin etäisyydelle moottoriajoneuvoliikenteen kiertotilasta (kuva 110). Ratkaisua on suositeltavaa käyttää liikenneympyröissä kaduilla, joilla nopeusrajoitus on korkeintaan 30 km/h, ja esimerkiksi yli 12-metristen ajoneuvojen rajoitusalueella. Auton kuljettajan on vaikeaa arvioida kiertotilaan liittymistä suojatien takaa. On todennäköistä, että kuljettaja odottaa vuoroaan suojatien ja pyörätien jatkeen päällä. Pyöräliikenteen kiertotila voi olla myös hiukan soikea, jolloin rauhallisemmille suunnille tarvittaessa suunnitellaan pyörätien jatke korotettuna lähelle ajorataa ja vilkkaammille suunnille normaalisti 5 metrin etäisyydelle.

Kun pyörätien jatke on 1–2 metrin päässä ajoradasta, varmistetaan, että liikenneympyrästä poistuvien ajoneuvojen nopeudet ovat riittävän pieniä. Hidasteet voidaan suunnitella vain suojatietä ja pyörätien jatketta lähestyvälle moottoriajoneuvoliikenteelle.

Pyöräliikenne kiertotilassa

Pyörätie linjataan ajoradan viereen kohdassa, jossa se lähestyy liikenneympyrää (kuvat 111 ja 112). Liikenteen osapuolilla on mahdollisuus havaita toisensa saapuessaan liikenneympyrään. Pyörätiet tuodaan ajoradan viereen viimeistään 10 m ennen risteysaluetta. Poistuvalla suunnalla ohjataan autoliikenne omaan tilaan ohjausviivan avulla.

Kiertotilan geometrian suunnittelulla pyritään siihen, että kaikkien ajoneuvojen läpiajonopeudet ovat rauhallisia. Liian leveä kiertotila kasvattaa nopeuksia sekä lisää auto- ja pyöräliikenteen välisiä ohituksia kiertotilassa. Ohitukset lisäävät onnettomuusriskiä liikenneympyrässä. Raskaille ajoneuvoille suunnitellaan usein yliajosaareke kiertotilan keskelle, jotta kiertotilan geometria voi tukea edellä mainittuja tavoitteita. Liikenneympyrässä, jossa pyöräliikenne on kiertotilassa, ei käytetä kiertotilan ulkoreunalla yliajettavia korokkeita.

Pyörä- ja moottoriajoneuvoliikenne voidaan myös yhdistää lähestyttäessä kiertoliittymää, mikäli yhdistäminen voidaan tehdä riittävän pitkällä, esimerkiksi 20–30 metrin matkalla. Vrt. kohta pyöräkaistalta sekaliikenteeseen, kuva 138.